Kilpirauhasen vajaatoiminta/hypotyreoosi

Kilpirauhanen on noin 25 grammaa painava rauhanen joka sijaitsee kaulalla kurkunpään alapuolella. Se tuottaa kilpirauhashormonia, joka kiihdyttää elimistön toimintaa. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa kilpirauhanen ei tuota riittävästi kilpirauhashormonia. Kilpirauhashormonit vaikuttavat koko elimistön toimintaan.

Kilpirauhashormonit

Aivolisäke eli hypofyysi erittää TSH eli kilpirauhasta kiihdyttävää hormonia (engl."thyroid stimulating hormone"). Tämä säätelee kilpirauhasen toimintaa.

Kilpirauhanen tuottaa tyroksiinia eli T4 ja trijodityronini T3. Osa trijodityroninia syntyy muissakin elimissä.

Jos kilpirauhanen toimii vajaasti, aivolisäke nostaa TSH-tuotantoaan. TSH ohjaa kilpirauhasta tuottamaan lisää sen omia hormonejaan T4 ja T3. Jos kilpirauhanen toimii liiallisesti, niin aivolisäkkeen TSH-eritys vaimenee.

Vajaatoiminta syntyy kun kilpirauhanen ei enää pysty erittämään riittävästi elintoimintoja ylläpitäviä hormoneja T4 (tyroksiini) ja T3 (trijodItyroniini).

Vajaatoiminnan syitä

  • Kilpirauhasen krooninen autoimmuunitulehdus on yleisin vajaatoiminnan syy nykypäivänä. Muodostuu vasta-aineita omia kudoksia kohtaan.
  •  
  • Liikatoiminnan hoidon jälkitila - leikkaus tai radiojodihoito
  • Synnynnäisesti puuttuva kilpirauhanen tai riittämätön kilpirauhashormonituotanto
  • Aivolisäkkeestä riittämätön TSH-tuotanto 
  • Synnytyksen jälkeinen tulehdus tai subakuutti tulehdus (silloin usein ohimenevä vajaatoiminta)
  • Tietyt lääkkeet, kuten amiodaroni (lääke sydämen rytmihäiriöihin), interferoni-alfa ja interleukin-2 (immunoterapialääkkeitä) sekä lithium (lääke maanis-depressiivisen taudin hoitoon)
  • Jodin puute tai liiallinen jodin saanti. Suomessa jodinsaanti on yleensä riittävä, sillä jodia on lisätty ruokasuolaan vuodesta 1949 lähtien.
  • Amyloidoosi, sarkoidoositaudit tai hematochromatoositaudit voivat joskus harvoin asettaa erittämiä aineitaan kilpirauhaseen

Oireet

Oireet kehittyvät usein hitaasti ja ihminen pystyy pitkään sopeutumaan vajaatoiminnasta aiheutuviin oireisiin niitä huomaamatta.

  • Väsymys, lisääntynyt unen tarve
  • Ajatuksen hitaus, masentuneisuus, aloitekyvyttömyys
  • Palelu
  • Kuiva iho, vähentynyt hikoilu
  • Kuiva ohut tukka, hiustenlähtö
  • Ummetus
  • Painonnousu
  • Turvotus, silmien ympärillä, jalat, kädet, rannekanavaoireyhtymä
  • Kuorsaaminen, uniapnea
  • Käheys, äänen madaltuminen naisilla
  • Alentunut kuulo
  • Hidastunut akillesjänneheijaste
  • Nivel- ja lihaskipuja
  • Lihasheikkous, sydämen vajaatoimintaa
  • Hidas sydämen syke, matala verenpaine, mutta joskus diastolisen verenpaineen nousu
  • Kuukautishäiriöt (runsaat kuukautiset, pitkät välit, kuukautisten poisjääminen)
  • Lapsettomuus
  • Lapsilla kasvun hidastuminen 

Kuinka kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta?

Hormonitoimintaa voidaan mitata yksinkertaisella verinäytteellä.

Ensimmäinen verikoe on S-TSH, joka nousee kun kilpirauhasen toiminta hidastuu. (Tämä aivolisäkkeestä eritetty hormoni piiskaa kilpirauhasta toimimaan).

Kilpirauhasesta eritetty hormoni tyroksiini laskee vajaatoiminnassa. Tarkastetaan yleensä sen vapaata muotoa, T4V.

Jos vajaatoiminnan syyksi oletetaan krooninen autoimmuunitulehdus, voidaan tutkia vasta-aineita kuten S-TPOAb tai TyglAb. On myös hyvä tarkastaa veren kolesteroliarvo.

Jos kyseessä on aivolisäkeperäinen vajaatoiminta sekä TSH että T4V ovat matalat.

Jos lähisuvussa esiintyy kilpirauhastautia, diabetes mellitusta, vitiligoa eli valkoläiskätautia, nuorena hiusten harmaantumista, lisämunuaisten vajaatoimintaa, B12-puutosanemiaa, riski sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan on jonkin verran lisääntynyt.

Piilevä vajaatoiminta (subkliininen hypotyreoosi)

Jos TSH on alkanut nousta, mutta T4V ei ole vielä laskenut, puhutaan piilevästä kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Ihmisen ei vielä tarvitse tuntea oireita. Kolesteroli saattaa hieman nousta. 

Vajaatoiminnan hoito

Hoitoperiaate on selvä: korvataan puuttuva kilpirauhashormoni. Kun on varmistettu, että kyseessä on hoitoa vaativa kilpirauhasen vajaatoiminta, aloitetaan lääkehoito antamalla tyroksiinia, samaa hormonia kuin elimistö itse tekee.

Hoito aloitetaan varovaisesti pienellä annoksella. Ylläpitoannos on aikuisella tavallisesti Thyroxin 100 mikrogrammaa 1 - 1,5 tablettia vuorokaudessa.

Liian korkea aloitusannos voi aiheuttaa sydänvaivoja, varsinkin iäkkäällä potilaalla sepelvaltimotauti voi antaa oireita. Aloitusannos on terveellä ihmisellä 25-50 mikrogrammaa tyroksiinia. Jos on sepelvaltimotauti tai ihminen on iäkäs, on hyvä aloittaa vielä pienemmällä annoksella (12,5 mikrogrammaa) ja lopullinen annos voidaan pitää hieman matalampana kuin muuten. Suomessa on kaksi tablettikokoa, Thyroxin 0,1 mg (= 100 mikrogrammaa) eli "aikuisten tyroksiini" ja Thyroxin 25 mikrogrammaa eli "lasten tyroksiini".

Annosta lisätään 4 - 6 viikon välein potilaan kliinisen tilan ja laboratorioarvojen mukaan.

Jos vajaatoiminta on alkanut nopeasti, esim. kilpirauhanen on poistettu leikkauksella tai radiojodihoidolla, tyroksiiniannosta voidaan lisätä nopeammin.

Piilevässä vajaatoiminnassa voidaan harkita aloitetaanko hoito vai ei. Jos potilaalla on oireita, voidaan kokeilla hoitoa. Jos TSH on yli 10, hoito aloitetaan, vaikka T4V on normaali. Jos TSH on 5-10 ja vasta-ainetaso on korkea, suositellaan myös hoidon aloittamista. Samoin jos kolesteroli on korkea.

Thyroxin lääkitys otetaan aamuisin tyhjään vatsaan vähintään 10 minuuttia ennen aamupalaa, ellei ole lääkärin kanssa toisin sovittu. Kun laboratoriokokeet tarkistetaan, otetaan sen päivän lääkeannos vasta verinäytteen ottamisen jälkeen.

Rauta, kalsium, kolesteroliin ja tietyt mahalaukun tulehdukseen käytettävät lääkkeet häiritsevät tyroksiinin imeytymistä. Tyroksiinin ja näiden lääkkeiden ottamisen välissä on oltava vähintään 4 tunnin tauko.

Estrogeeni, jota käytetään vaihdevuosioireisiin ja ehkäisypillereissä, sekä epilepsialääkkeet voivat nostaa tyroksiinin tarvetta. Jos on aloitettu näiden lääkkeiden käyttö, on syytä kontrolloida kilpirauhasen toimintaa parin kuukauden kuluttua.

Raskauden aikana kilpirauhashormonin tarve suurenee yleensä 25–50 mikrogrammaa. Tyroksiinin annos arvioidaan raskauden alettua ja myöhemmin 2 - 3 kertaa raskauden aikana. Riittävä tyroksiini on eritysen tärkeä raskauden aikana. Synnytyksen jälkeen vähennetään heti tyroksiiniannos samaan annokseen mikä oli käytössä ennen raskautta. TSH tarkastetaan vielä 2 kuukautta synnytyksen jälkeen. Raskausaikana usein annettava rautalääkitys vähentää tyroksiinin imeytymistä, joten mahdollinen rautalääkitys olisi hyvä ottaa iltaisin ja tyroksiini entiseen tapaan aamuisin.

Vajaatoiminnan seuranta

Hyvässä tasapainotilanteessa kontrolloidaan kilpirauhasarvot kerran vuodessa. Jos annos on muutettu, tehdään tarkastus 6-8 viikon kuluttua. Jos arvot ovat viitealueella, tyroksiiniannos on hyvä. Kaikista tärkein mittari on kuitenkin potilaan vointi.

Tyroksiini, joka on ihmisen oma hormoni, ei aiheuta varsinaisia sivuvaikutuksia jos annos on oikea. Yliannostuksen oireita ovat hikoilu, vapina, sydäntykytys, nopea pulssi, ripuli, laihtuminen. Sydämen rytmihäiriöitä kuten eteisvärinää voi esiintyä. Pitkäaikainen ylihoito voi aiheuttaa luuston haurastumista.

Kilpirauhasen syövän jälkeen ei ole kyseessä ainoastaan vajaatoiminnan hoito, vaan myös taudin uusiutumista estetään salpaamalla aivolisäkkeen kilpirauhasta kiihdyttävää toimintaa. Tällöin tyroksiiniannos on korkeampi kuin pelkässä vajaatoiminnan hoidossa.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidon aloittamisesta voi kulua muutamia kuukausia ennen kuin elimistö on toipunut hormonivajauksesta. Hoito kilpirauhashormoneilla on melkein aina elinikäinen. Jos hoito lopetetaan, oireet alkavat useimmiten uudestaan.